Miten autonrassaamistaito opitaan?

[PimpBot9000]

Jos asut Espoossa, voisin joskus tulla käymään ja kattomaan sun Taunusta ja antamaan hyviä neuvoja
Tulee pyörittyä siellä Espoossa aika usein. Tänäänkin kävin siellä korjaamassa ex-vaimon autoa.

Mä asun helsingissä ja käyn espoossa töissä. Hyvät neuvot on kyllä aina tarpeen.

[Mois]

Jos asut Espoossa, voisin joskus tulla käymään ja kattomaan sun Taunusta ja antamaan hyviä neuvoja
Tulee pyörittyä siellä Espoossa aika usein. Tänäänkin kävin siellä korjaamassa ex-vaimon autoa.

Mä asun helsingissä ja käyn espoossa töissä. Hyvät neuvot on kyllä aina tarpeen.

Kyl voin tulla Stadiinkin käymään, tulee sielläkin aina välillä käytyä
Minkäslainen Taunus sulla on? Vuosmalli, kone, montako ovea?

[PimpBot9000]

Kyl voin tulla Stadiinkin käymään, tulee sielläkin aina välillä käytyä
Minkäslainen Taunus sulla on? Vuosmalli, kone, montako ovea?[/quote]

Taunus on vm 75. Sierran koneella ja 5-lovisella laatikolla. 2-ovea. Ja ihan helelevtin hieno ja juuri rassattu starttimoottori!

[Mois]

Pelaaks se startti viel

[PimpBot9000]

No pelas se kun viimeksi kokeiltiin. Luonnollisesti asennuskaljaa jo otettu sen verran että sen testaaminen alunperinkin oli todennäköisesti rattijuopumus. Lisätestauksia suoritetaan huomenna jahka moottori on lämminnyt tarpeeksi.

[samiharju]

ja mikään ei opeta enempää kuin pieni epäonnari ja siitä seuraava vitutus -> pura-ja-kokoa- -> "nyt toimii!" aika-avaruusyhtälö

[PimpBot9000]

ja mikään ei opeta enempää kuin pieni epäonnari ja siitä seuraava vitutus -> pura-ja-kokoa- -> "nyt toimii!" aika-avaruusyhtälö

Kieltämättä totta. Joutui siinä enemmänkin analysoimaan moottorin toimintaa, jotta pystyi vian löytämään.

Itseluottamus kasvoi kyllä suuresti. Aluksi meinas kyllä usko mennä itseen kun oltiin ähelletty varmaan kaks tuntia ja oltiin saatu vasta yksi pultti auki - joka sekin oli väärä. Auton nostoon ei luonnollisestikaan ollut mitään välineitä joten ikipaskassa olevien pulttien vääntö auton alla maaten ei ollut se helpoin rasti. Täytyy sanoa että onneksi ei tullut ostettua sita halvinta räikkäsettiä kun vasta reipas vasarointi auttoi.

[astriel]

moro!

Tähän lienee paikallaan mainita niitä vaaratekijöitä mitkä autonrassaamisen oppimisessa on hyvä pitää mielessä,Osa näistä on itse koettuja.

- älä tunkaa pehmeällä alustalla, älä ainakaan mene auton alle silloin edes hetkeksi, aina pukit alle kun mennään ite auton alle
- kaulakorut yms pois jos säätää konetta , nappaa ikävästi kurkkuun jos jää johonkin pyörivään kiinni
- sormus pois jos ollaan tekemisissä startin kanssa virta päällä.sormus palaa sormen sisään jos tulee oikkari sormuksen kautta

- käynnistysvaikeuksien kanssa hörppybensakokeilut vain ulkona..monta tallia on palanu..
- hitsauksien kanssa aina sammutuskalusto mukana ja tarpeeksi sisäverhoilua pois kun pohjaa yms hitsaa.

- suuhun ei : jarrunestettä, jäähdytinnestettä, bensaa jne.. ei myöskään silmään



Varmaan tässä ei ollu kaikki mutta kuitenkin...

-vk-

[p3]

- älä tunkaa pehmeällä alustalla, älä ainakaan mene auton alle silloin edes hetkeksi, aina pukit alle kun mennään ite auton alle

-vk-

pukit menee betonialustalla pihamaalla laittasin renkaita tai jotain muuta laajemmalta tukevaa, kun nuo pukitkin kaatuu aika nätisti

[Hessu]

Itsellä homma lähti siitä kun olin jotain 13-vuotias ja isällä oli MGB roadster '64 johon piti tietysti tehdä yhtä ja toista. Kyllähän siihen saatiin mm. takapenkin alla oleva sähköinen bensapumppu vaihdettua, kojelauta purettua maalausta varten, tuulilasi vaihdettua, kaasarin suuttimia ropattua ym. mutta kyllähän se aika avutonta taisi olla. Mopoja oli sitten muutaman vuoden aikana varmaan parikymmentä ja eka "oma" autokin oli monenmoisen remppaamisen kohteena jo ennen kuin ajokorttia edes sain. Koulutuksesta ei ole apua autonkorjaukseen haettu, lukio + teknillinen yliopisto on käytynä. Lukeminen kannattaa silti aina, on varmempi olo kun tietää teoriassa miten joku laite autossa toimii ja mitä pitää osata katsoa kun alkaa remppaa tekemään. Kädentaidot, nopeus ja toimenpiteiden "onnistumisprosentti" tietysti kasvaa vain tekemällä. Jonkin ajan päästä ei merkkikohtaisia manuaaleja paljon tarvitse edes selailla normaalien pikku korjausten takia. Parasta olisi jos saisi kokeneen autonrassaajan kaverina tehdä hommia niin siinä saa vinkkejä joita ei välttämättä heti itse keksisi. Itse tekemällä ja muiden tekemistä seuraamalla sitä kuitenkin parhaiten oppii ja omaa kiinnostusta ei korvaa mikään muu.

[PimpBot9000]

Parasta olisi jos saisi kokeneen autonrassaajan kaverina tehdä hommia niin siinä saa vinkkejä joita ei välttämättä heti itse keksisi. Itse tekemällä ja muiden tekemistä seuraamalla sitä kuitenkin parhaiten oppii ja omaa kiinnostusta ei korvaa mikään muu.

Tuo juuri olikin ongelmana että en valitettavasti tunne ketään autorassaria. Että tämä kun ei ketään ollut neuvomassa nosti hieman rimaa ryhtyä nollataidolla/taidolla hommiin. Startin kuitenkin uskalsi ottaa irti jahka oli tovin intternettiä selaillut. Ja tieto siitä että sähkömoottori on sangen yksinkertainen kapistus helpotti asiaan ryhtymistä. Lapsena purin leikkiautoista säännönmukaisesti moottorit ja eihän startti ole muuta kuin sama laite mutta isompi.

[p3]

ensimmäisen auton sain 14v, se tuli sitte purettua aivan kokonaan. olihan se mellevä olo ku sitte 18v meni konttorille rekisteröimään ite rempatun taunuksen
sittemmin on tullu opiskeltua 3 ajoneuvoalan tutkintoa, kymmenkunta vuotta työksi rassattua erilaisia ajoneuvoja nyt on alkanu jäämään vähemmälle vapaa-ajalla rassaaminen.
kokeneilta työkavereilta olen saanu korvaamattoman arvokasta tietoa, suuri kiitos heille siitä

eli ei muutakun rohkeasti sormet rasvaan kun mielenkiintoa siihen on, tekemällä oppii.

[jryti]

Ja joitakin käytännön pikkuneuvoja lisää:

- Tiukoissa pulteissa/muttereissa käytä vääntövartta (räikkäsarjassa se työkalu jossa varrenpäässä on kiinni 90 asteen kulmassa "kara" hylsyä varten) älä räikkää. Hyvilläkin räikillä on tapana hajota kun saavat iskuja väännettäessä. Tämän opetti isä tiukoin sanakääntein kun hakkasin ensimmäisen räikän mykäksi johonkin alustan pulttiin 12 vuotiaana

- Räikkäsarjassa olevaa niveltä kannattaa kokeilla pahoissa paikoissa ennen kuin purkaa puoli autoa pois tieltä että saa pultin kannan kunnolla näkyviin. Uskoin tämän vasta vuosi sitten kun otin auton alla olevan hammastangon irti konetilan kautta Escortista, kun pultin kannat oli noin 30 astetta "väärässä kulmassa". Räikän perässä oli kaksi pitkää jatkovartta ja vielä yksi lyhyt, niiden perässä se nivel ja sitten hylsy.

-Tiukat pultit lähtee hyvin lyömällä avaimeen koska kierteen saa samalla täräyksen. Jos kuitenkin tarvitsee käyttää jatkoa vääntövarren pidennyksenä niin siihen käy kätevästi isot lenkkiavaimet jos ei ole putkea tai muuta sopivampaa käsillä

- Pahasti ruostuneissa pulteissa ruosteen irroitusaineet todellakin auttaa. Itse harrastelin ensimmäiset 16 vuotta sillä mentaliteetillä että siellä on lukkoöljyä painepurkissa ja ne on pelkkää rahastusta

Ja "try´n´error" toimii hyvin auto hommissa eli mitä pahemmin homma menee pieleen sitä pidempään sitä muistaa välttää tulevasuudessa

Mm. nämä on tarttunut hihaan viimeisten 18 vuoden aikana eli kun 9 -vuotiaana alkoi autojen rassaaminen. Päivääkään en ole rassannut työkseni vaan elektroniikan inssinnä puhun, mutta autoja on ainakin 25 kiertänyt käsissä, ja niistä 2/3 ennen ajokorttia

[Hessu]

Asiallisia vinkkejä! Kirjoittaja ei pahastune jos lisään vielä omia huomioita:

- Tiukoissa pulteissa/muttereissa käytä vääntövartta (räikkäsarjassa se työkalu jossa varrenpäässä on kiinni 90 asteen kulmassa "kara" hylsyä varten) älä räikkää.

Näin on. Avainväliltään yli 22mm olevat pultit saattavat olla niin tiukassa että ½" karalla olevat vääntiöt menevät solmuun. Koviin paikkoihin siis kunnon kokoiset avaimet.
Kitalenkin lenkkipäällä väännettäessä saa lisää voimaa kun "jatkaa" avainta toisella about saman kokoisella siten että pujottaa lenkin toisen avaimen kitapäähän. Ei kannata kokeilla euron hintaisilla kiinalaisilla Samaten aina kun vääntää kovaa jotain pulttia, niin kaikki sormet avaimen taakse ettei tule haveria kun ruuvi sitten äkkiä lähteekin auki. Hanskoja kannattaa käyttää aina kun mahdollista.

- Räikkäsarjassa olevaa niveltä kannattaa kokeilla pahoissa paikoissa ennen kuin purkaa puoli autoa pois tieltä että saa pultin kannan kunnolla näkyviin.

Kyllä, samaten räikkälenkki on oiva työkalu. Nämä kannattaa olla ainakin kokoja 10, 13 ja 17 jos hiukankin enemmän tekee.

-Tiukat pultit lähtee hyvin lyömällä avaimeen koska kierteen saa samalla täräyksen. Jos kuitenkin tarvitsee käyttää jatkoa vääntövarren pidennyksenä niin siihen käy kätevästi isot lenkkiavaimet jos ei ole putkea tai muuta sopivampaa käsillä

Kyllä pitkä varsi auttaa, kannattaa olla aina käsillä rengasrauta erinäisiin vipuamisiin ja esim. sopiva hallitunkin varsi jolla voi jatkaa avainta. Itsellä on vetoakselin päätypultin aukaisuun ym. hommiin kuorma-auton pyöränmutteriavain ja putkesta tehtyjä vääntövarsia siihen. Avaimen "ilmaan jäävän" pään voi tukea vaikka tunkilla niin ei ole pelkoa muljahtamisesta kun hyppii varren päällä.

- Pahasti ruostuneissa pulteissa ruosteen irroitusaineet todellakin auttaa.

Jees. Harjaa aina irtoruoste yms. skeida kierteen näkyvästä osasta pois ja laita irrotusöljyä niin kierteet säilyvät ehkä ehjänä. Lämpöä kannattaa tarjota tiukassa paikassa, jopa ne retkikeittimen patruunaan ruuvattavat tohot auttavat monesti vaikka pulttia ei nyt punahehkuun saakaan. Irrotusöljy + kuuma + iskut auttaa niin että ani harvoin joutuu turvautumaan rälläkkään. Jos ruuvi/mutteri tuntuu tulevan vaikeasti auki, käännä välillä uudestaan kiinni päin ja laita lisää öljyä.

[PimpBot9000]

Ja joitakin käytännön pikkuneuvoja lisää:

- Tiukoissa pulteissa/muttereissa käytä vääntövartta (räikkäsarjassa se työkalu jossa varrenpäässä on kiinni 90 asteen kulmassa "kara" hylsyä varten) älä räikkää. Hyvilläkin räikillä on tapana hajota kun saavat iskuja väännettäessä.

- Pahasti ruostuneissa pulteissa ruosteen irroitusaineet todellakin auttaa. Itse harrastelin ensimmäiset 16 vuotta sillä mentaliteetillä että siellä on lukkoöljyä painepurkissa ja ne on pelkkää rahastusta

Tuon ekan vinkin hoksasin jossain vaiheessa kun ei pultit meinannu aueta. Räikän kahvassa oli kumivarsi, joka jousti sen verran että siihen hakkaamalla ei saanut tarpeeksi kovia hetkellisiä momentteja aikaan. Sitten jossainvaiheessa kun usko meinas loppua kysyin kaverilta että "mikä tämä on?". Se oli juuri tämän vääntövarren "kiinnitysosa" ja jo rupes hommat pelittämään.

Kaukaa viisaana miehenä kävin ostamassa CRC:tä. Kävin samalla paikallisessa ottamassa esiasennuskaljan ja kun istuin miehekkäästä tuoppi ja CRC-tölkki pöydässä joku mummeli rupes hirveesti tohottamaan että meikä on joku huumeiden käyttäjä. Sen piti oikein käydä tölkin kanssa baarimikolta kyselemässä että mitä tämä on? Ehkä ei olisi pitänyt veistellä rouvalle että töräytän sitä aina kaljan sekaan: pysyy suolen toiminta liukkaana.

Pistin myös merkille erään seikan. CRC-purkissa ei ole ensinnäkään tuoteselostusta eikä minkään valtakunnan varoitusmerkkejä vaikka käsittääkseni se on melko myrkyllistä ja herkästi syttyvääkin (ainakin lapsuudesta muistelen kun jaottelin isä autotallista löytyvät aineen kokeellisen tutkimuksen keinoin kategorioihin palavat ja ei-palavat aineet kunnes äiti sai asiasta vihiä)