31.5.
Jaah, on sitä Taunusta laiteltu vieläkin vaikka näyttelyssä olikin näytillä lähes valmis auto. Kone kävi ontuen jo viime kesänä jota ei tullut sitten tarkasteltua sen enempää, kun oli tärkeämpääkin laitettavaa. Leimalla todettiin imusarjantiivisteen olevan täysin hajalla sekä oik. yläpallonivel samaten. Kyseiset osat löytyi kuitenkin omasta varastosta joten uudet tilalle.
Nooh, eipä se kone käynyt tiivisteen vaihdon jälkeenkään kunnolla joten päätin vielä säätää venavälykset. Jokainen pakovena kantoi ja ykköspytyn vena oli porautunut kanteen niin syvälle, että se säätö oli viimeinen kun säätömutterissa ei ollut enää varaa. Välysten säädön jälkeen kone kävi kyllä hienosti mutta tulevaa Euroopan turneeta ajatellen toisen kannen vaihto ei tuntunut lainkaan hassumalta ajatukselta.
Olin jo pari vuotta sitten ostanut lähes valmiin kannen (vain nokka-akseli uupui) edellistä Taunusta varten mutta jäi asentamatta siihen ja se lojui duunipaikan pukukaapissa tähän saakka. Pinuteksia pintaan ja kansi kotio kasaamista varten. Onneksi kannen vaihto on näihin aivan äärettömän helppo toimenpide.
Viime yönä sain kannen taasen takaisin kiinni ja auton tulille. Komiaaa!!!
Sytytyspuolen päivitin jälleen kerran kärjettömäksi Cranen sytkäsarjalla. Eipä tarvihte enää ropailla kärkiä ja silleen.
Näyttelymatkalla totesin myös, että takapyöränlaakeri/t on todennäköisesti finaalissa. Samoiten kiihdytykset sujui pienen tärinän saattelemana ja päätin tarkistaa kardaanin kunnon. Aloitin homman viime viikonloppuna pyöränlaakerien vaihdolla. Aijoo, noi pyöränlaakerit löytyi paikallisen varaosaliikkeen hyllystä ja myyjä kehui ettei lisää enää saa. Ainakaan maahantuojien listoilla ei enää löydy... Niin, eli vetarit pois ja molemmat laakerit oli aikasta huonossa kunnossa. Vanhat pois ja uudet tilalle.
Kardaanin otin seuraavaksi irti. Nivelet oli kunnossa mutta kannatinkumi ja laakeri sai vaihtotuomion. Mätänetistä löytyi vielä yks laakeri ja kumeja otin pari kun halvalla sai.
Uusi laakeri ja kannatinkumi paikoilleen jonka jälkeen kardaani takas kiinni.
Koeajon jälkeen totesin perän metelien kadonneen sekä kiihdytyksissä ollut tärinäkin loisti poissaolollaan. Tulevana viikonloppuna voikin sitten ottaa pidemmän koeajon Joensuuhun ja takas.
Vetokoukun sähköt pitää vielä kytkeä sekä takapenkkiläisille asentaa turvavyöt.
Unet on jäänyt todella vähiin mutta määns gatta duu wat määns gatta duu.
Nooh, tuleepahan ainakin uudet jouset joka nurkkaan jos ei muuta. Täytyy katsoa madaltamista myöhemmin, jos tulee toisiin ajatuksiin. Vakaajaan tulee vielä uudet yhdystangot sekä puslat, kun vanhat ovat jokseenkin huonot.
Täytyy kunnioittaa ammattitaitoa, ja ennen kaikkea sitä inspriraatiota joka johtaa tämmöseen lopputulokseen 
