Ford Taunus Coupe 2.0XL=>2.2=>2.45 XLi "The Ultimate Green"
Lähetetty: 25 Syys 2014, 14:52
Ensin vähän historiaa…
Minun Taunuksen taival alkoi tammikuussa 1974, kun se valmistui Fordin tehtaalla Belgiassa.
Taunus varustettiin mustalla vinyylikatolla, ruskealla kangas sisustuksella ja oli väriltään Onyx green. Moottorina 2 litrainen OHC ja taka-akselina Iso-Atlas 3.75 välityksellä.
Taunuksen osti elokuussa 1974 tamperelainen ammattikoulun autopuolen opettaja ja oli hänen omistuksessaan aina vuoteen 1983 saakka. Hänen aikana Taunuksesta hajosi perä ja se vaihdettiin uuteen. Tilalle tuli tiheämmällä välityksellä ollut farmarin perä. Ensimmäinen omistaja ei ollut tyytyväinen Taunuksen penkkeihin ja vaihtoi tilalle etupenkit saman ikäisestä Caprista.
Taunus vaihtoi omistajaa vuonna 1983, jolloin omistajaksi tuli nokialainen nuorimies.
Vuonna 1986 kuskin nukahdettua rattiin Taunus tömähti koivuun ja oikea etukulma otti osumaa.
Silloin Taunus päätettiin rakentaa ehtaan kasari tyyliin..
Sisusta purettiin pois ja vietiin paikalliseen Jonanssonin verhoomoon verhoiltavaksi. Toivomuksena oli valkeaa nahkaa ja vihreää plyysiä. Hinnaksi sovittiin 8000 markkaa. Verhoiluja noudettaessa verhoilija oli vähän ankeana ja totesi urakan kusseen, koska 8000 markkaa oli mennyt pelkkiin materiaaleihin.
Kori käytiin läpi ja maalattiin, perusvärinä pysyi alkuperäinen vihreä, jonka lisäksi pintaan laitettiin flakea ja mirraa lopuksi koko komeus viimeisteltiin viidellätoista litralla lakkaa. Maalaus tehtiin omistajan isän toimesta, hänen automaalaamossaan.
Keulalle asennettiin huomio- ja lisävalot, venttiili- ja jakopäänkoppa, hihnapyörät ja laturin kuoret kromattiin, kaasutin sai seurakseen kromisen ilmasuodatinkotelon. Moottori, vaihdelaatikko ja jarrutehostin maalattiin punaiseksi. Stereoiksi tuli Sonyn laitteet, kabiiniin asennettiin LA-puhelin. Kattoon asennettiin totta kai Finlandia 2000 kattoluukku. Alle hankittiin Mangelsin kromiset slottivanteet Dunlopin dualifiereillä. Toisen omistajan aikaan koneeseen tehtiin täysi remontti. Sylinterit porattiin, kampiakseli hiottiin ja venttiilit kunnostettiin.
Taunus oli myös tarkoituksena viedä Tampereen Hotrod&Rock Shouhun mutta se jäi toteutumatta. Jälkeenpäin asiasta oli tullut haukut järjestäjän toimesta, auton olisi pitänyt olla ehdottomasti siellä näytillä.
Autoa käytettiin sen valmistuttua Tekniikan Maailman kuntotarkastuksessa, siinä vaiheessa mittariin oli tullut kilometrejä 252563.
Helmikuun viimeinen päivä vuonna 1987 Taunus vaihtoi omistaajaa. Auto meni myyntiin ensiasunnon rahoittamiseksi ja vaihtoi omistajaa 35000 markan hintaan
Auton osti pirkkalalainen eläkkeellä oleva herramies. Auto oli hänellä aina hänen kuolemaansa saakka. 8.12.2000 auto siirtyi perikunnan nimiin.
24.2.2005 Taunus vaihtoi jälleen omistajaa. Auto osti helsinkiläis nuorukainen.
Hänen aikanaan Taunukseen tehtiin ainakin jarru remonttia, taka-akseli kunnostettiin ja vaihdettiin madallusjouset ja uudet iskunvaimentimet.
Itse liityin Taunuksen onnellisten omistajien ketjuun 26.7.2011. Bongasin auton muutama päivä aikaisemmin nettiautosta ja kävin hakemassa auton itselleni.
26.7.2011 lähdettiin kaverin kanssa aamu viideltä ajelemaan kohti Korson ABC:tä, jonne olimme myyjän kanssa treffit sopineet. Pienen odottelun jälkeen pihaan kaartoi todellinen kaunotar. Ajanpatina alkoi näkyä Taunuksen olemuksessa. Listojen alta puski ruostetta sisusta oli aika karussa kunnossa kromi osat olivat kuitenkin hyvät ja pisteosat tallella. Pienen koeajolenkin jälkeen tehtiin kaupat ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin.
Moottoritiellä päätin kokeilla Taunuksen kulkupuolta. Meno hyytyi 120 nopeudessa kuin seinään. Vetoja ei pahemmin koneessa ollut. Matkalla säädettiin sytytystä myöhemmälle ja kulku hivenen parani. Kotiin kuitenkin päästiin haku reissulle tuli mittaa 500 kilometriä yhteen suuntaa.
Taunus puski aina syyläristä nesteet pihalle, epäilin kannen tiivistettä ja vaihdoin sen. Eipä paljon asiaa auttanut. Samalla huomasin, että jako oli ollut pari hammasta pielessä. Seuraavaksi kone alkoi sammuilemaan eikä meinannut lähteä millään käyntiin. Ei muuta, kun taas kansi irti. Kansi alkoi olla lopussa, tilalle hommattiin parempi kansi ja siihen uudet venttiilit ja nokka. Johan alkoi kone palaamaan.
Sitten alkoi menemään ajovalopolttimoja kerran viikossa. Vika löytyi laturista, joka puski 16 volttia. Suunta kohti varaosaliikettä ja uuden laturin kanssa kohti kotia.
2011 syksyllä aloin auton purkamisen. Otin repaleisen vinyylikaton irti, ilokseni huomasin että vinyylin alle ei ollut ruoste pesinyt muuten kyllä oli peltihommia tiedossa. Purin sisustan, konehuoneen ja vaihdelaatikon sekä ikkunat pois. Seuraavaksi kori vietiin Soodapuhallukseen.
Soodapuhalluksen jälkeen hitsailin mitä piti. Jossain vaiheessa Taunukseen oli vaihdettu helmat ja takalokasuojienkaaret mutta nyt ne oli taas aika vaihtaa. Etu- ja takalasien alanurkat oli aivan lahot, etulokasuojat löysin onneksi uudet, oikeanpuolen ovi vaihtui parempaan, peräkontin luukkuun joutui hitsailemaan korjauspaloja, takahelmaa piti paikata.
Hiekkapuhaltelin vielä ruosteet pois ja kuskasin korin maalarille. Pitkän mietinnän jälkeen väriksi valikoitui RS Focuksen ”Ultimate Green” Mielessä oli tehdä uusiksi samanlainen kasari maalaus kuin autossa olimutta, eipä löytynyt maalaria, joka sen olisi suostunut tekemäään.
Korin ollessa maalarilla kunnostettiin sisustaa: nahkaverhoilu pestiin marseilensaippualla ja lopuksi kuluneet kohdat värjättiin Lethermasterilta tilatulla sävytteellä.
Moottori sai kireämmän nokan, Weberin DGAS:sän, kevyemmän vauhtipyörän, peltisarjan ja 2,5” putkiston parilla Simonssin pöntöllä.
Vaihdelaatikko vaihtui 5-vaihteiseen ja kardaani yksiosaiseen.
Koria pääsin kasaamaan vasta heinäkuulla. Korin äänieristystä parannettiin, sisäkatto, lattiamatto ja vinyylikatto uusittiin. Kaikki tiivisteet uusittiin
Auton sain ajoon vasta elokuulla.
Kone sai liika soppaa. Ei muuta, kun auto säädettäväksi tehoiksi saatiin 116 hv/ 170 Nm. Lokakuussa katsastin auton ja otin pois liikenteestä.
Talven 2012/2013 aikana vaihdoin vain kytkimen painelaakerin.
Keväällä 2013 sain Taunuksen ajoon jo hyvissä ajoin. Eipä sitä riemua kovin kauan riittänyt, kun perä alkoi ulvomaan ihan älyttömästi eräällä Kokkolan reissulla. Kotiin kuitenkin päästiin. Auto montulle ja perää tutkimaan. Kaikki näytti pika vilkaisulla ehjältä mutta renkaita pyöritellessä perä jumitteli.
Ei muuta kun akseli irti ja ihmettelemään. Kardaaninlaipan mutteri oli pyörinyt auki ja aiheutti ison päittäisvälyksen. Oli vissiin jäänyt edelliseltä remontoijalta mutteri vaihtamatta… Onneksi ei särkenyt välitystä. Välityksenä oli hyväkuntoinen 3.75 ilmeisesti vaihdettu aika vasta. Perään vaihdettiin kaikki laakerit. Perä oli vuotanut öljyä takajarruihin pyöränlaakerin kautta… Tiivisteliimalla sekin saatiin pitäväksi.
Kesä meni pikku vikoja korjaillessa, ongelmaa aiheutti sulakerasia, välillä katosi virrat mittaritaulusta.
Elokuussa pari päivää Oulun miittingin jälkeen tuli taas takaisku. Taunus teki lakon talliin.
Startti jaksoi juuri ja juuri pyörittää moottoria mutta ei käynnistynyt. Siinä sitten konetta tutkiessa tulin siihen tulokseen, että kone oli mennyt jumiin.
Hyvä, että levisi talliin, eikä kotimatkalle Oulusta tullessa
Kesän ajot oli ajettu…
Jälleen kerran kone pois konehuoneesta ja pukkin.
Syksyn 2013 aikana purin etuakseliston. Hiekkapuhalsin ja maalasin sen. Samalla vaihtelin kaikki puslat polyurataani pusliin ja vaihdoin uudet nivelet. Tarkoitus oli laittaa Taunukseen ohjaustehostin sovittelin IS Sierran hammastangon kiinni etukelkkaan. Asennus meni yllättävän helposti. Kiitos foorumilaisille ohjeista!
Talven aikana sovittelin eteen 285 milliset jäähdytetyt jarrulevyt. Satuloina toimii omat satulat levitettyinä. Lasikuulapuhalsin ja maalasin jarrusatulat sekä kasasin ne uusilla tiivisteillä. Jarruletkut vaihtuivat teräspunosletkuihin.
Taka-akseli tehtiin kokonaan toinen ei viitsynyt alkuperäistä pilata. Perään asennettiin Sierran levyjarrut, Quafen lukko ja 3.89 välitys.
Moottori purettiin ja jumittamisen syyksi paljastui päällekkäin menneet päittäisvälysliuskat.
Jossakin aikaisemmassa remontissa toinen liuska oli asennettu väärinpäin ja se oli kuluttanut kampiakselin pilalle. Kone kasattiin toisella kampiakselilla ja uusilla laakereilla. Nokka-akseli, kaasutin ja pakoputkisto vaihtui vakioihin.
-80 luvulla autoon hankitut Kromi Mangelsit meni vaihtoon, kun eivät enää mahtuneet isompien etujarrujen takia paikalleen. Katselin sopia 15”vanteita monta kuukautta ja viimein löysin myynnissä olevat Ford Mustangin alkuperäiset turbiinivanteet Taunus Foorumin myyntipalstalta. Kiillotin puolat ja kehät hiomatahnoilla ja porakoneella sen jälkeen vein vanteet maalattavaksi. Kiillottamattomat osat pulverimaalattiin mustaksi ja lopuksi vanteet lakattiin.
Ajokausi 2014 alkoi huhtikuulla, kun vein Taunuksen katsastukseen. Leima tuli kiitosten kera. Etenkin tehokkaat jarrut saivat kehuja. Otteeseen tuli muutos prosentteja 3 jarruista ja etupenkeistä… hammastangosta ei tullut, kuin maininta auton tietoihin.
Kesän aikana tuli hommattua Grantin ratti ja lattialle tehtiin Fordin logoilla olevat matot.
Kesä sujui leppoisasti gruisaillen. Auto on toiminut koko kesän hyvin.
Ensi viikolla Taunus katsastukseen, pois liikenteesstä ja odottamaan jatkotoimenpiteitä.....
Minun Taunuksen taival alkoi tammikuussa 1974, kun se valmistui Fordin tehtaalla Belgiassa.
Taunus varustettiin mustalla vinyylikatolla, ruskealla kangas sisustuksella ja oli väriltään Onyx green. Moottorina 2 litrainen OHC ja taka-akselina Iso-Atlas 3.75 välityksellä.
Taunuksen osti elokuussa 1974 tamperelainen ammattikoulun autopuolen opettaja ja oli hänen omistuksessaan aina vuoteen 1983 saakka. Hänen aikana Taunuksesta hajosi perä ja se vaihdettiin uuteen. Tilalle tuli tiheämmällä välityksellä ollut farmarin perä. Ensimmäinen omistaja ei ollut tyytyväinen Taunuksen penkkeihin ja vaihtoi tilalle etupenkit saman ikäisestä Caprista.
Taunus vaihtoi omistajaa vuonna 1983, jolloin omistajaksi tuli nokialainen nuorimies.
Vuonna 1986 kuskin nukahdettua rattiin Taunus tömähti koivuun ja oikea etukulma otti osumaa.
Silloin Taunus päätettiin rakentaa ehtaan kasari tyyliin..
Sisusta purettiin pois ja vietiin paikalliseen Jonanssonin verhoomoon verhoiltavaksi. Toivomuksena oli valkeaa nahkaa ja vihreää plyysiä. Hinnaksi sovittiin 8000 markkaa. Verhoiluja noudettaessa verhoilija oli vähän ankeana ja totesi urakan kusseen, koska 8000 markkaa oli mennyt pelkkiin materiaaleihin.
Kori käytiin läpi ja maalattiin, perusvärinä pysyi alkuperäinen vihreä, jonka lisäksi pintaan laitettiin flakea ja mirraa lopuksi koko komeus viimeisteltiin viidellätoista litralla lakkaa. Maalaus tehtiin omistajan isän toimesta, hänen automaalaamossaan.
Keulalle asennettiin huomio- ja lisävalot, venttiili- ja jakopäänkoppa, hihnapyörät ja laturin kuoret kromattiin, kaasutin sai seurakseen kromisen ilmasuodatinkotelon. Moottori, vaihdelaatikko ja jarrutehostin maalattiin punaiseksi. Stereoiksi tuli Sonyn laitteet, kabiiniin asennettiin LA-puhelin. Kattoon asennettiin totta kai Finlandia 2000 kattoluukku. Alle hankittiin Mangelsin kromiset slottivanteet Dunlopin dualifiereillä. Toisen omistajan aikaan koneeseen tehtiin täysi remontti. Sylinterit porattiin, kampiakseli hiottiin ja venttiilit kunnostettiin.
Taunus oli myös tarkoituksena viedä Tampereen Hotrod&Rock Shouhun mutta se jäi toteutumatta. Jälkeenpäin asiasta oli tullut haukut järjestäjän toimesta, auton olisi pitänyt olla ehdottomasti siellä näytillä.
Autoa käytettiin sen valmistuttua Tekniikan Maailman kuntotarkastuksessa, siinä vaiheessa mittariin oli tullut kilometrejä 252563.
Helmikuun viimeinen päivä vuonna 1987 Taunus vaihtoi omistaajaa. Auto meni myyntiin ensiasunnon rahoittamiseksi ja vaihtoi omistajaa 35000 markan hintaan
Auton osti pirkkalalainen eläkkeellä oleva herramies. Auto oli hänellä aina hänen kuolemaansa saakka. 8.12.2000 auto siirtyi perikunnan nimiin.
24.2.2005 Taunus vaihtoi jälleen omistajaa. Auto osti helsinkiläis nuorukainen.
Hänen aikanaan Taunukseen tehtiin ainakin jarru remonttia, taka-akseli kunnostettiin ja vaihdettiin madallusjouset ja uudet iskunvaimentimet.
Itse liityin Taunuksen onnellisten omistajien ketjuun 26.7.2011. Bongasin auton muutama päivä aikaisemmin nettiautosta ja kävin hakemassa auton itselleni.
26.7.2011 lähdettiin kaverin kanssa aamu viideltä ajelemaan kohti Korson ABC:tä, jonne olimme myyjän kanssa treffit sopineet. Pienen odottelun jälkeen pihaan kaartoi todellinen kaunotar. Ajanpatina alkoi näkyä Taunuksen olemuksessa. Listojen alta puski ruostetta sisusta oli aika karussa kunnossa kromi osat olivat kuitenkin hyvät ja pisteosat tallella. Pienen koeajolenkin jälkeen tehtiin kaupat ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin.
Moottoritiellä päätin kokeilla Taunuksen kulkupuolta. Meno hyytyi 120 nopeudessa kuin seinään. Vetoja ei pahemmin koneessa ollut. Matkalla säädettiin sytytystä myöhemmälle ja kulku hivenen parani. Kotiin kuitenkin päästiin haku reissulle tuli mittaa 500 kilometriä yhteen suuntaa.
Taunus puski aina syyläristä nesteet pihalle, epäilin kannen tiivistettä ja vaihdoin sen. Eipä paljon asiaa auttanut. Samalla huomasin, että jako oli ollut pari hammasta pielessä. Seuraavaksi kone alkoi sammuilemaan eikä meinannut lähteä millään käyntiin. Ei muuta, kun taas kansi irti. Kansi alkoi olla lopussa, tilalle hommattiin parempi kansi ja siihen uudet venttiilit ja nokka. Johan alkoi kone palaamaan.
Sitten alkoi menemään ajovalopolttimoja kerran viikossa. Vika löytyi laturista, joka puski 16 volttia. Suunta kohti varaosaliikettä ja uuden laturin kanssa kohti kotia.
2011 syksyllä aloin auton purkamisen. Otin repaleisen vinyylikaton irti, ilokseni huomasin että vinyylin alle ei ollut ruoste pesinyt muuten kyllä oli peltihommia tiedossa. Purin sisustan, konehuoneen ja vaihdelaatikon sekä ikkunat pois. Seuraavaksi kori vietiin Soodapuhallukseen.
Soodapuhalluksen jälkeen hitsailin mitä piti. Jossain vaiheessa Taunukseen oli vaihdettu helmat ja takalokasuojienkaaret mutta nyt ne oli taas aika vaihtaa. Etu- ja takalasien alanurkat oli aivan lahot, etulokasuojat löysin onneksi uudet, oikeanpuolen ovi vaihtui parempaan, peräkontin luukkuun joutui hitsailemaan korjauspaloja, takahelmaa piti paikata.
Hiekkapuhaltelin vielä ruosteet pois ja kuskasin korin maalarille. Pitkän mietinnän jälkeen väriksi valikoitui RS Focuksen ”Ultimate Green” Mielessä oli tehdä uusiksi samanlainen kasari maalaus kuin autossa olimutta, eipä löytynyt maalaria, joka sen olisi suostunut tekemäään.
Korin ollessa maalarilla kunnostettiin sisustaa: nahkaverhoilu pestiin marseilensaippualla ja lopuksi kuluneet kohdat värjättiin Lethermasterilta tilatulla sävytteellä.
Moottori sai kireämmän nokan, Weberin DGAS:sän, kevyemmän vauhtipyörän, peltisarjan ja 2,5” putkiston parilla Simonssin pöntöllä.
Vaihdelaatikko vaihtui 5-vaihteiseen ja kardaani yksiosaiseen.
Koria pääsin kasaamaan vasta heinäkuulla. Korin äänieristystä parannettiin, sisäkatto, lattiamatto ja vinyylikatto uusittiin. Kaikki tiivisteet uusittiin
Auton sain ajoon vasta elokuulla.
Kone sai liika soppaa. Ei muuta, kun auto säädettäväksi tehoiksi saatiin 116 hv/ 170 Nm. Lokakuussa katsastin auton ja otin pois liikenteestä.
Talven 2012/2013 aikana vaihdoin vain kytkimen painelaakerin.
Keväällä 2013 sain Taunuksen ajoon jo hyvissä ajoin. Eipä sitä riemua kovin kauan riittänyt, kun perä alkoi ulvomaan ihan älyttömästi eräällä Kokkolan reissulla. Kotiin kuitenkin päästiin. Auto montulle ja perää tutkimaan. Kaikki näytti pika vilkaisulla ehjältä mutta renkaita pyöritellessä perä jumitteli.
Ei muuta kun akseli irti ja ihmettelemään. Kardaaninlaipan mutteri oli pyörinyt auki ja aiheutti ison päittäisvälyksen. Oli vissiin jäänyt edelliseltä remontoijalta mutteri vaihtamatta… Onneksi ei särkenyt välitystä. Välityksenä oli hyväkuntoinen 3.75 ilmeisesti vaihdettu aika vasta. Perään vaihdettiin kaikki laakerit. Perä oli vuotanut öljyä takajarruihin pyöränlaakerin kautta… Tiivisteliimalla sekin saatiin pitäväksi.
Kesä meni pikku vikoja korjaillessa, ongelmaa aiheutti sulakerasia, välillä katosi virrat mittaritaulusta.
Elokuussa pari päivää Oulun miittingin jälkeen tuli taas takaisku. Taunus teki lakon talliin.
Startti jaksoi juuri ja juuri pyörittää moottoria mutta ei käynnistynyt. Siinä sitten konetta tutkiessa tulin siihen tulokseen, että kone oli mennyt jumiin.
Hyvä, että levisi talliin, eikä kotimatkalle Oulusta tullessa
Kesän ajot oli ajettu…
Jälleen kerran kone pois konehuoneesta ja pukkin.
Syksyn 2013 aikana purin etuakseliston. Hiekkapuhalsin ja maalasin sen. Samalla vaihtelin kaikki puslat polyurataani pusliin ja vaihdoin uudet nivelet. Tarkoitus oli laittaa Taunukseen ohjaustehostin sovittelin IS Sierran hammastangon kiinni etukelkkaan. Asennus meni yllättävän helposti. Kiitos foorumilaisille ohjeista!
Talven aikana sovittelin eteen 285 milliset jäähdytetyt jarrulevyt. Satuloina toimii omat satulat levitettyinä. Lasikuulapuhalsin ja maalasin jarrusatulat sekä kasasin ne uusilla tiivisteillä. Jarruletkut vaihtuivat teräspunosletkuihin.
Taka-akseli tehtiin kokonaan toinen ei viitsynyt alkuperäistä pilata. Perään asennettiin Sierran levyjarrut, Quafen lukko ja 3.89 välitys.
Moottori purettiin ja jumittamisen syyksi paljastui päällekkäin menneet päittäisvälysliuskat.
Jossakin aikaisemmassa remontissa toinen liuska oli asennettu väärinpäin ja se oli kuluttanut kampiakselin pilalle. Kone kasattiin toisella kampiakselilla ja uusilla laakereilla. Nokka-akseli, kaasutin ja pakoputkisto vaihtui vakioihin.
-80 luvulla autoon hankitut Kromi Mangelsit meni vaihtoon, kun eivät enää mahtuneet isompien etujarrujen takia paikalleen. Katselin sopia 15”vanteita monta kuukautta ja viimein löysin myynnissä olevat Ford Mustangin alkuperäiset turbiinivanteet Taunus Foorumin myyntipalstalta. Kiillotin puolat ja kehät hiomatahnoilla ja porakoneella sen jälkeen vein vanteet maalattavaksi. Kiillottamattomat osat pulverimaalattiin mustaksi ja lopuksi vanteet lakattiin.
Ajokausi 2014 alkoi huhtikuulla, kun vein Taunuksen katsastukseen. Leima tuli kiitosten kera. Etenkin tehokkaat jarrut saivat kehuja. Otteeseen tuli muutos prosentteja 3 jarruista ja etupenkeistä… hammastangosta ei tullut, kuin maininta auton tietoihin.
Kesän aikana tuli hommattua Grantin ratti ja lattialle tehtiin Fordin logoilla olevat matot.
Kesä sujui leppoisasti gruisaillen. Auto on toiminut koko kesän hyvin.
Ensi viikolla Taunus katsastukseen, pois liikenteesstä ja odottamaan jatkotoimenpiteitä.....
Omasta mielestäni hienoin tane mitä oon ikään nähny 
