Hiton vanhat autot
Lähetetty: 27 Kesä 2009, 15:22
Sattuipa mielenkiintoinen tapahtuma tuossa kuukausi sitten. Minulla oli ajossa sininen kakkosmallin Taunus -78. Auto oli melko alkuperäisessä kunnossa ja olin suunnitellut museokatsastustakin. Moottori oli myös alkuperäinen ja kilometrejä Taunukselle oli kertynyt vaivaiset 80000. Näitä papalta jääneitä autoja siis. En ollut ajanut sillä reiluun puoleen vuoteen, kun olin käyttänyt vain julkisia säästääkseni hieman rahaa. Kesällä päätin ottaa Tanen taas ajoon ja ajoin Helsingistä Sipooseen hakemaan äitimuoria kylään. Nooh, fiilis oli melko hyvä, kun pääsi rattiin pitkästä aikaa ja Taunus pelasi hienosti. Akku oli tosin tyhjentynyt, mutta kyllähän moottori heräsi pienellä työntelyllä taas käyntiin.
Illalla lähdin viemään vierastani takaisin Sipooseen. Ehdin ajaa noin 500 metriä valoihin. Vihreän syttyessä en päässytkään liikkeelle vaan konepellin alta kuului kauhea possahdus. Savua alkoi tulla raoista ja vastakkaisesta suunnasta tullut auto hidasti rinnalle. Mies avasi oman autonsa ikkunan ja huusi, että mun auto on tulessa. Tajusin, ettei minulla ollut kunnollisia sammutusvehkeitä. Yritin silti avata konepeltiä, jos vaikka jotakin olisi ollut tehtävissä. Huomasin kuitenkin, että pelti oli jo sen verran kuuma, ettei siihen parannut koskea saatikka nostaa. Liekit olisivat saattaneet humahtaa lisähapen turvin kasvoille. Noh, pari ihmistä tuli auttamaan ja työnsimme auton tien sivuun. Savua tuli tässä vaiheessa jo niin paljon, etten paikoitellen saanut edes henkeä. Ymmärtää kyllä nyt paremmin, miksi tulipalossa ihmisiä kuolee helposti savuun. Ei vain pysty hengittämään yhtään, kun savu on niin paksua.
Tässä kohtaa näin auton myös edestäpäin. Liekithän siellä näkyivät etusäleikön takaa. Vähitellen ne kuitenkin kohosivat konepellin yläpuolelle ja edelleen myös sisustus alkoi palaa poroksi. Etuvalot poksahtelivat rikki ja tippuivat maahan. Renkaan paloivat ja lopulta poksahtivat tyhjiksi. Näky oli aika karu. Yllätyinkin, miten hyvin Taunus palaa. Mitään sammumisen merkkejä ei ollut tiedossa ja etäisyyttä täytyi pitää jo noin sadan metrin verran. Nimittäin liekit olivat jo sen verran isot ja savua puski ympäristöön aika lailla. Pari ystävällistä kuskia ottavat omista autoistaan vaahtosammuttimet ja koittavat sammuttaa paloa. Tuloksetta. Sammuttimilla ei ollut mitään vaikutusta. Palo eteni jo niin voimakkaasti.
Palokunta saapuu paikalle. He saavat vihdoin auton sammutettua, minkä jälkeen he tutkivat, ettei siinä ole öljy- tai polttonestevuotoja ja että syttymisvaaraa ei enää ole. Katson vain ihmeissäni, että mitä helkkaria juuri tapahtui. Autot eivät ihan joka päivä syty noin vain palamaan. Mietin myös, saisinko enää mistään uutta yhtä hyvässä kunnossa olevaa Taunusta. Mietin myös, pitäisikö vain myydä varaosat pois ja yrittää hankkia joku japanilainen tilalle.
Päätän, että tästä lähtien pidän vanhoissa autoissa aina mukana vaahtosammutinta ja sammutuspeitettä. Ehkä vahinko olisi ollut estettävissä, jos olisin heti possahduksen jälkeen voinut rynnätä sammuttamaan moottoritilaa.
Illalla lähdin viemään vierastani takaisin Sipooseen. Ehdin ajaa noin 500 metriä valoihin. Vihreän syttyessä en päässytkään liikkeelle vaan konepellin alta kuului kauhea possahdus. Savua alkoi tulla raoista ja vastakkaisesta suunnasta tullut auto hidasti rinnalle. Mies avasi oman autonsa ikkunan ja huusi, että mun auto on tulessa. Tajusin, ettei minulla ollut kunnollisia sammutusvehkeitä. Yritin silti avata konepeltiä, jos vaikka jotakin olisi ollut tehtävissä. Huomasin kuitenkin, että pelti oli jo sen verran kuuma, ettei siihen parannut koskea saatikka nostaa. Liekit olisivat saattaneet humahtaa lisähapen turvin kasvoille. Noh, pari ihmistä tuli auttamaan ja työnsimme auton tien sivuun. Savua tuli tässä vaiheessa jo niin paljon, etten paikoitellen saanut edes henkeä. Ymmärtää kyllä nyt paremmin, miksi tulipalossa ihmisiä kuolee helposti savuun. Ei vain pysty hengittämään yhtään, kun savu on niin paksua.
Tässä kohtaa näin auton myös edestäpäin. Liekithän siellä näkyivät etusäleikön takaa. Vähitellen ne kuitenkin kohosivat konepellin yläpuolelle ja edelleen myös sisustus alkoi palaa poroksi. Etuvalot poksahtelivat rikki ja tippuivat maahan. Renkaan paloivat ja lopulta poksahtivat tyhjiksi. Näky oli aika karu. Yllätyinkin, miten hyvin Taunus palaa. Mitään sammumisen merkkejä ei ollut tiedossa ja etäisyyttä täytyi pitää jo noin sadan metrin verran. Nimittäin liekit olivat jo sen verran isot ja savua puski ympäristöön aika lailla. Pari ystävällistä kuskia ottavat omista autoistaan vaahtosammuttimet ja koittavat sammuttaa paloa. Tuloksetta. Sammuttimilla ei ollut mitään vaikutusta. Palo eteni jo niin voimakkaasti.
Palokunta saapuu paikalle. He saavat vihdoin auton sammutettua, minkä jälkeen he tutkivat, ettei siinä ole öljy- tai polttonestevuotoja ja että syttymisvaaraa ei enää ole. Katson vain ihmeissäni, että mitä helkkaria juuri tapahtui. Autot eivät ihan joka päivä syty noin vain palamaan. Mietin myös, saisinko enää mistään uutta yhtä hyvässä kunnossa olevaa Taunusta. Mietin myös, pitäisikö vain myydä varaosat pois ja yrittää hankkia joku japanilainen tilalle.
Päätän, että tästä lähtien pidän vanhoissa autoissa aina mukana vaahtosammutinta ja sammutuspeitettä. Ehkä vahinko olisi ollut estettävissä, jos olisin heti possahduksen jälkeen voinut rynnätä sammuttamaan moottoritilaa.
Eli eipä noilla pienillä paljon sammutella. Semmonen 12 kilonen sais olla 