Laatikoita penkoessani löysin amiksen ekalla kirjoittamani äidinkielen aineen..
Oli kaunis kesäinen päivä vuonna -69, linnut lauloivat ja aurinko paistoi, vain pieni tuulenvire heilutti koivunlehtiä teiden varsilla. Alla kehräsi tuliterä Taunus, jossa oli kromimangelssit, tiikerinnahkaverhoilu, 69 Wunderbaumia sekä 69 pilkkuiset karvanopat. Hattuhyllyllä pauhasivat 6*9:t huimalla 6,9 watin vahvistinteholla: Nuppimankka kihnutti tuliterää 69eyesin kasettia, jossa oli 69 minuuttia musiikkia, 69 kappaletta, jotka oli pätkitty sopivaan muotoon, että kaikki parhaat hitit sopisivat samaan pakettiin. Taivalkosken kylällä oli hillitön ihmisvirta, ainakin 69 ihmistä risteili pitkin katuja. Kaikki olivat menossa jonnekkin, mutta minä vain ajelin ympäriinsä ilman päämäärää, maksoihan bensiinikin silloin vain 69 penniä litra.
Olin driftaamassa Atimakievarin nurmikoilla ainakin 69 asteen kulmassa, kun eteeni syöksyi uutuuttaan kiiltelevä Coupe Taunus kaikilla herkuilla, sydämeni pomppasi kurkkuun asti, koska auto oli ehkä jopa hienompi kuin omani, jota olin luullut maailman siisteimmäksi. Autossa istui kaksi aurinkolasipäistä nuorta miestä, toinen oli kuskina, ja toinen istui etupenkillä olutta ryystäen. Kilpailijassa oli äänistä päätellen ainakin 2.3 litrainen V6- moottori, minun 2.0 litraisen sijaan. Päätin mennä parkkiin ja kytätä tuota uutta haastajaa, joka myös kihnutti tappisladia pitkin Putaanmutkan nurmikenttiä. Laitoin aurinkolipat alas ja repäisin kaikkia 69:ää Wunderbaumia hieman pussistaan ja käänsin hienosta Roadstarin mankasta bassosäädön täysille, pian ilman täytti suloinen särö sekä huumaava tuoksu 6*9:en huutaessa armoa hattuhyllyllä.
Eipä aikaakaan kun tuo kaunis luomus kurvasi rinnalleni parkkiin, auton omistajat kyselivät kaikki tekniset tiedot autostani, myhäilin vain tyytyväisenä, koska huomasin että autot ovat tekniikaltaan vastaavat, poikien 69:stä kohtaa vuotava pakoputki vain oli hämännyt minua muhkeilla sävelillään. Myös heillä oli Taunuksessaan huippuhifit, kuten minullakin. He esittäytyivät 6:ksi ja 9:ksi, 6 oli ajovuorossa tänään. Päätimme lähteä ajamaan rinkiä peräkkäin kauniin kesän kunniaksi.
Ajeltuamme rinkiä aikamme, huomasin että vauhti oli kiihtynyt laittomiin lukemiin, painoimme kylän teitä 69 lasissa, koneiden päästäessä ilmoille mahtavan möykän. Huomasin, että 6:nen oli todella taitava kuski, hänen käsissään Taunus liiteli jopa tuossa vauhdissa mahtavaa 69 asteen kylkimyyryä pitkin kylän nurmikenttiä ja sorateitä, tai sitten heillä oli vain huonommat renkaat. Päätimme lähteä mittelemään ajotaitojamme kovan katukisan merkeissä. Painoimme seurakuntatalon ohi moottorit huutaen ja taitoimme siitä hautausmaata kohti. Käänsimme keulat hautausmaan parkkipaikalla takaisin kylää kohti ja annoimme Taunuksien laulaa.
Moottorit edelleen huutaen täyttä 6900 kierroksen laulua, ajoimme arvalla Oulu-Kuusamo -tien yli, onneksi ketään ei tullut. Suoperää kohti liitäessämme olin edellä, kun yllättäen radiosta paloi sulake, en voinut keskittyä ajamiseen, koska ei ollut oikeaa tunnelmamusiikkia, eikä viikko sitten ostamassani 69:n varasulakkeen paketissa ollut enää yhtään jäljellä. Tapahtumasta harmistuneena painoin kaasua entistä kovempaa. Loivassa oikeaan taittuvassa kaarteessa kuukausi sitten Biltemasta 69 markalla ostamani vasen eturengas repeytyi yllättäen 69 eri osaan, ja siitä mentiin sitten vauhdilla päin paksua koivua, 6:nen, joka ajoi takanani nähden koko traagisen tapahtuman, alkoi tekemään paniikkijarrutusta, unohtaen, että heidän Taunuksen jarrupoljin oli itse säädetty parempaan asentoon, ja sen jälkeen kasattu jeesusteipillä takaisin paikalleen. Jarrupoljin ratkesi liitoksistaan, ja pian oli kaksi Taunusta peräkkäin samassa jamassa.
Oksennettuamme verta ja syljettyämme hampaita ojanpohjalla aikamme, huomasimme, että Taunukset olivat tuhoutuneet korjauskelvottomiksi, tästä harmistuneena lähdimme ryyppäämään 69:ksi viikoksi.
Kesäpäivä -69
Valvojat: taunus 78, Timppa, Pj
-
teroniusmonk
- Viestit: 1167
- Liittynyt: 11 Loka 2006, 20:26
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
