Ei teistä kellään sattuis olemaan meidän vanhat Taunukset:
1. -71 Suklaanruskea coupe, vinyylillä, kone muistaakseni oli alunperin 2 l, muutettu 2,3-seksi. Kajaanista bongattiin joskus 93? Meillä se oli AP-940,920 tai jotain sinne päin, mustilla kilvillä oli. Luultavasti kuollut ja kuopattu.
2. -73 Myrkynvihreä coupe, kolaroitu, ostettiin Kuopiosta 90 luvulla, oli alkuperäisellä omistajallaan, uus rekkari oli IHK jotain... Pennut oli varastaneet sen ja ajaneet penkkaan, me haettiin se romikselta ja laitettiin kuntoon. Kaikkein paskamaisin homma oli ommella kasaan puukolla viillellyt etupenkkien selkänojat. Auton mukana tuli kaikki alkuperäiset paperit, radion ostopapereita myöten
Ja auton tilauslomake. Konetta en muista, mut kai se kakslitranen oli, kun meille ei muu kelvannu?
3. -72 coupe, sininen, oli meillä vielä vuosisadan vaihteessa. Takapenkillä turvatyöt asennettuna lapsia varten, tää me myytiin Ouluun. Pariskunta ajo sen sinne ja me pelättiin koko ajan puhelimen soivan ja heidän ilmoittavan että se hajos... Tässä oli kans vinyylikatto. Rekkarista ei mitään tietoa.. Kuinka monta sinistä Coupea Oulussa on...
4. -78? 1.6 motti 2.0 L KBU-415, oli Jyväskylässä naisella 2003? Jollain Elisabethilla. Se oli meidän muru, se auto. Kaksvärinen ruskea tavallinen sedan, granadan takavalot, ladan etuvalot (kaks pyöreetä), plyyshiverhoilu, keskikonsoli, kullanväriset oudot vanteet (sorvatut reiät..). Tuo oli kopio meidän edellisestä autosta muutaman vuoden takaa joskus 90 luvun alussa. Meillä oli v. 88 KBX-815 vm.77, ukko ajo sen suoralta tieltä kantoon, katon kautta ympäri ja päreiksi. Sit se makasi pöllien päällä kuin sulanut. Tehtiin siitä kopio ja ihmiset luuli ett oltiin korjattu entinen, kun rekkarikin oli niin lähellä entistä.
Sitten ne lukemattomat loput autot joita en muistakaan kun ei oo kuvia ittellä. Oli vihree neliovinen joku 82, punainen 79, viininpunainen automaatti 74-75?, yks musta Capri punaisilla nahkapenkeillä.
Ei niitä enää muista, mun tarttee pyytää exältä kuvat, kauhee mieliteko. Eikä noita varmaan elossa ole ketään. Huokaus.
se on kun lähinnä ooppelifriikki. Naapurin navetan vintillä on kuulema yks kaunotar, en vaan ole vielä uskaltautunut sinne, saattaa joutua istumaan siellä useamman tunnin nostalgian lumoissa.
