:: WWW.TAUNUSFINLAND.COM ::

tanari kirjoitti:miksi ihmeessä vanhaa hyvin pysynyttä maalia alta ottaa pois? ei mitää järkeä, hioo vaa mataksi, kittaa kitatattavat + päälle hiomaväri ja sitten pintaväriä.

Mikä se hiomaväri oikeen on??? On tullu itellä jo moneen kertaan vastaan kyseinen maali, mutta jääny vähä epäselväks..

tavallaan kitin ja maalin välimuoto..joo niitä vanhoja maaleja ei kannata turhaan poistaa, mikäli ne on siellä hyvin pysyny..

itekkin ajattelin maalinpoistoainetta jos on ruosteisempi kohta jossain..
omaan takaluukkuun käytin ettei tarvi hioa niin paljon.
ja entinen mazda jota laittelin,koko maalipinta oli irtokuorena auton päällä,kun ei ollu ottanu pohjamaaliin
joku nitromors olis ollu paljon helpompi kuin se jumalaton hiominen mikä siinä oli..ja sitten kun saatiin valmista ja uusi maali päälle..ei sekään pysyny pohjamaalissa kiinni :twisted: ...vaan se on myyty eteenpäin...

Jahas, tämmöistä turinaa... Koko maalin poistaminen tulee kysymykseen lähinnä siinä vaiheessa kun kerroksia on liikaa ja aikaisemmin käytetyt eri sideaineita sisältävät maalit jotka aiheuttavat ongelmia mm. kiehumista ja ryppyyntymistä. Tällöin voi olla parhainta täräyttää koppa pellille ja aloittaa ihan alusta...

Ruostevaurioiden korjauksen jälkeen saumat on järkevää tinata. Tinaamalla voi myös korjata mahdolliset muotovirheet. Kitillä ei ole tarkoitus tehdä suuria korjauksia (paksuja kerroksia) koska niiden kestävyys on hyvin kysenalainen.

Hiomavärillä eli fillerillä saadaan aikaan riittävä korroosionesto ennen pintamaalia. Toki fillerin alle voi myös laittaa mm. happopohjamaalin. Fillerillä ei siis täytetä syviä hiomanaarmuja! Kuivuessaan filleri laskeutuu ja naarmut tulevat ikävästi esiin. Yleensä näin tapahtuu vasta parin päivän päästä pintamaalauksesta. Ruiskukitti on sitten asia erikseen. Sillä voi tehdä isompia täyttöjä ja lieviä pinnan oikaisuja.

Ruostesuojauksesta sen verran että mahdollisuuksien mukaan takapuolelle esim. pohjamaalia tai ainakin vähintään kotelosuojaa runsaalla otteella. Käsittelyn voi tietty uusia niin useasti kuin haluaa kun eihän siitä mitään haittaa ole. Tässä oli nyt vain pieni pintaraapaisu mm. maaluksen saloihin.

Ja näin lopuksi muistakaa että ruostumista ei saa koskaan pysäytettyä vaan ainoastaan hidastettua. Tässä autokorinkorjaajan/maalarin höpinöitä...

JiiTee kirjoitti:Ruostevaurioiden korjauksen jälkeen saumat on järkevää tinata. Tinaamalla voi myös korjata mahdolliset muotovirheet.

Mites tuo tinaus toimii? Joku lyhkänen Jokapojan Tinaus ABC -opas ois mielenkiintosta luettavaa, josko itekin joskus uskaltautuis kokeilemaan...

tarvii ensin pohjusteen,ja sitten tinapuikkoa sulattamaan.
en oo koskaan tehnyt,mutta oon lukenut foorumeilta

jeps, tuo kantsii pitää mielessä että hiontaväri "kutistuu", saattaa tulla ikäviä yllätyksiä jonkin ajan kuluttua..

Tuukka kirjoitti:Mites tuo tinaus toimii? Joku lyhkänen Jokapojan Tinaus ABC -opas ois mielenkiintosta luettavaa, josko itekin joskus uskaltautuis kokeilemaan...

Homma toimii näin lyhyesti kerrottuna seuraavasti...

Tinattava alue puhdistetaan todella HUOLELLISESTI ja riittävän isolta alueelta. Kumpaakaan edellä mainituista asioista ei voi liiotella. Siis ihan puhtaalle pellille. Kaikki epäpuhtaudet vaikeuttavat tinausta ja estävät pohjusteen ja tinan tarttumisen peltiin. Hommaan käy ns. tussulaikka.

Puhditukseen jälkeen tinattava alue pohjustetaan. Pohjustetta saa esim. Motonetistä. Seuraavaksi pohjuste lämmitetään esim. kosaanilla siten että se alkaa sulamaan ja kiiltämään kuin tina. Toisessa kädessä pidetään puhdasta paperia paperia ja pyyhitään pohjuste pois aina sitä mukaan kun se on sulanut. Pellin pinta jää näin kirkkaaksi. Pyyhkiminen tapahtuu aina pois päin jo pyyhitystä pinnasta ettei pyyhitä paskaa jo puhtaalle pinnalle.

Pohjustuksen jälkeen alkaa itse tinan levitys. Tinatankoja saa myös Motonetistä. Toiseen käteen kosaani ja toiseen tinatanko. Peltiä lämmitetään riittävästi (pintaa alkaa taas kiiltämään) kuten myös tankoa. Kun tina alkaa sulamaan tanko laitetaan pellille ja sulatetaan tinaa sen verran kun on tarvis. Sellaisia sopivia pätkiä pitkin matkaa. Tässä vaiheessa yleensä lattia kutsuu tinaa jos taidot on heikot. Pellin riittävä lämpö on tärkeää muuten tina ei tartu.

Levitys tapahtuu puisella (yleensä koivua) lastalla jota hieraistaan aina välillä sulaan steariiniin. Lastoja saa ostettua myös valmiina jostain autotarvikeliikeistä mutta usein ne on itse tehtyjä. Tinan pätkiä sulatetaan sen verran että alkaa sulaminen ja lastalla sitten levitellään halutulle alueelle.

Tinan levityksen jälkeen alkaa muotojen hakeminen panssariviillalla. Panssariviilankin saa Motonetistä. Viiloja on eri karkeuksia joten homman saa tehtyä nopsaankin mutta vaarana on pellin meneminen puhki jos on liian huolimaton. Alkajan on hyvä aloittaa hienolla viilalla. Viilalla hiotaan ristiin kunnes oikea muoto on saavutettu. Hiomiseen voi käyttää myös lamellilaikkaa tai karkeaa hiomapareria.

Tässä siis tinauksesta lyhyesti. Parhaiten oppii tekemällä ja jos opastamassa on sellainen henkilö joka on tinaillut useammin.

JiiTee kirjoitti:Homma toimii näin lyhyesti kerrottuna seuraavasti...

Tinattava alue puhdistetaan todella HUOLELLISESTI...

Loistavaa, kiitos! Juuri tuollaista selostusta kaipasin.